Norberto R. Keppen kehittämä analyyttinen trilogia (integraalinen psykoanalyysi) on käänteentekevä, ihmistä käsittelevä teoria ja menetelmä, jolla hoidetaan neurooseja, psykooseja sekä psykosomaattisia sairauksia. Analyyttisen trilogian juuret ovat osin perinteisessä psykoanalyysissä, osin filosofisissa teorioissa ja teologisissa käsitteissä, mm. Freudin, Melanie Kleinin, Wilfred Bionin, Sokrateen, Kristuksen, Kierkegaardin ja Bergsonin ajattelussa. Siinä tarkastellaan ihmistä poikkitieteellisesti luonnontieteiden, filosofian ja teologian näkökulmista. Keppe on sitä mieltä, että ihmisen perusolemus on todellista toimintaa, mikä tarkoittaa toimintaa, joka pohjautuu hyvyyteen, kauneuteen ja totuuteen ja että tietoisuus syntyy siitä, kun tunne (rakkaus), ajatus (totuus) ja toiminta yhtyvät. Sairauden - psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen - perussyynä ovat ne asenteet ja toiminta, jotka ovat ihmisen perusolemusta vastaan. Täten jos ongelmallisia tunteita, ajatuksia ja toimintaa aiotaan korjata, ne täytyy ensiksi sellaisiksi tunnistaa.

Parantuminen ja ennaltaehkäisy tapahtuvat vastauksena siihen, että yksilö tiedostaa lisääntyvässä määrässä tuhoavia asenteitaan, todellisuutta turmelevaa tahdon käyttöään. Tri Keppe, Sao Paulon (Brasilia) yliopistollisen sairaalan psykosomaattisen osaston perustaja, on koulutukseltaan psykoanatyytikko. Hän opiskeli Wienissä prof. Viktor E. Franklin johdolla ja työskenteli hänen kanssaan Polikliinisessa sairaalassa, sekä prof. Hans Hoilin johdolla Wienin Yliopiston neuropsykiatrian klinikalla 1950-luvulla. Tuolloin Keppe osallistui myös Wienin syvyyspsykologisen seuran (Igor Caruso) sekä Wienin Psykoanalyyttisen Yhdistyksen (Anna Freud) toimintaan.