Ervast pohtii selkeällä tavalla tiedon ja uskomisen, subjektiivisen ja objektiivisen perustavanlaatuisia kysymyksiä.

Pekka Ervast (1875–1934) oli suomalainen ajattelija sekä tutkija joka suoritti elämäntyönsä teosofisessa liikkeessä, ensin Suomen Teosofisessa seurassa ja myöhemmin Ruusu-Risti -järjestössä, jonka hän perusti vuonna 1920.

Inhimillisen käytännön ja ihmisen ihanteiden välinen ristiriita oli myös Pekka Ervastin toiminnan lähtökohta. Erityisesti häntä askarutti oman kulttuurimuotomme keskeisimmän henkisen hahmon – Jeesuksen – antaman esimerkin ja vallitsevan elämänmuodon yhteensopimattomuus. Ervast uskoi, että yksi keskeinen tekijä ristiriidan poistamiseksi olisi oman kulttuuritraditiomme henkisten perusteiden syvemmässä ymmärtämisessä. Hän myös näki, että juuri Jeesuksen antamien elämänohjeiden noudattaminen avaa tien tällaiseen ymmärrykseen ja lopulta myös ihmisen ongelman ratkaisuun.

Pekka Ervast sovelti omassa elämässään näitä elämänohjeita ja kykeni murtautumaan tavanomaisten havaitsemisen muotojen lävitse niiden takaiseen maailmaan. Näin Ervastista kehittyi yksi harvoista itsenäisistä eurooppalaisista ihmisen tuntemattomien mahdollisuuksien tutkijoista. Hän kykeni myös välittämään tekemiään havaintoja muille ihmisille.

Ervastin tutkimustyön laajuus oli hyvin huomattava ja ulottui yhteiskunnallisista kysymyksistä Kalevalan merkitysten tarkasteluun, jälleensyntymisongelman selventämiseen ja maailman sisäisen rakenteen pohdintaan.

Sisällysluettelo:
– Teosofiset opit ja teosofia
– Usko ja tieto
– Salatiede

* * *

Pekka Ervastin teos "Teosofia hengen uskontona?" julkaistaan osana Metafyysisiä tutkielmia -sarjaa joka kokonaisuudessaan käsittää seuraavat Pekka Ervastin teokset:

I Teosofia hengen uskontona
II Onko Kalevala "pyhä" kirja?
III Kirkonopin teosofia
IV Jumalan valtakunnan salaisuudet
V Mitä on kristinusko?
VI Enkelein lankeemus
VII Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus