Suomen suuriruhtinaskunnan koillisen itärajan takana aukeava Venäjän Karjala, mutta myös Ruijan rantojen suomalaiset, nousivat 1880-luvun alkupuolella laajempaan tietoisuuteen oululaisen lehtimiehen A. V. Ervastin (1845 – 1900) ansiosta. Kesällä 1879 Ervasti teki retken Vienan Karjalaan. Hänen matkakertomuksellaan Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa 1879 on merkittävä asema aatehistoriassamme. Ervastia pidetään Karjala-kysymyksen herättäjänä, ohjelmallisen karelianismin ja heimoaatteen isänä.

Vuonna 1882 A. V. Ervasti lähti uudelleen tutkimusmatkalle kohti pohjoista ulottuvuutta: Kuusamosta Pohjois-Vienaan, sieltä Kuolaan, Etelä-Varankiin ja Ruijan rannoille. Ervastin mielenkiinnon kohteena oli nyt ”Jäämeren seikka”. Tällä hän tarkoitti Ruijan suomalaisten asemaa ja kalastajien oikeutta päästä Jäämeren Venäjän puoleiselle rannikolle. Ervasti teki tarkkoja havaintoja asukkaista ja heidän oloistaan, oikoi karttojen virheitä ja tilastoi asioita. Unohduksissa ollut, mutta nyt uudelleen julkaistu ja Pekka Laaksosen alkusanoin taustoittama matkakirja Suomalaiset Jäämeren rannalla ilmestyi 1884.