Vuonna 1925 kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju suuntasi ensimmäisen kerran kulkunsa yhdessä vaimonsa Jenny Paulaharjun kanssa kohti Ruijaa ja Jäämerta. Matkaa he tekivät kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla ja usein jalkaisin, asuen välillä hyvinkin alkeellisissa olosuhteissa.

Näiltä matkoilta syntynyt teos Ruijan suomalaisia on läpileikkaus kveenikulttuurista; se on 555-sivuinen ja siihen on tallennettu valtaisa määrä Ruijan rannoille muuttaneiden suomalaisten eli kveenien historiaa, kansatiedettä, tapahistoriaa sekä uskomuksia. Kirjaa pidetään kveenien raamattuna, siinä on kveenihistorian perusta. Teosta varten Paulaharju on haastatellut 240 ruijansuomalaista, tutkinut vanhat tilikirjat ja sanomalehdet, lait ja muut kirjalliset lähteet sekä ottanut asioista selvää norjalaisilta tiedemiehiltä. Kirjan kuvituksena ovat Samulin ottamat valokuvat ja hänen laatimansa piirrokset, ja myös mukana olevat kartat ovat hänen laatimiaan.