Pienestä pitäen oli ihanteeni tulla kaunokirjailijaksi. Kaksitoistavuotiaana kirjotin ensimäisen pitemmän kertomuksen nimeltä ”Röfvarbandet” (Rosvojoukkue) ja vuosien kuluessa sitä seurasivat monenlaiset kertomukset, sadut, novellit, jopa romaanikin. Olin myös innostunut sepittämään oppikirjoja, varsinkin italian, ranskan ja saksan kielissä, ja keksimään uusia kieliä, joista ainakin yksi oli omasta mielestäni etevämpi sekä volapükia että esperantoa. Pöytälaatikoissani on vieläkin tallella koko joukko lapsuuden ja nuoruuden aikuisia käsikirjotuksia.
– Pekka Ervast: Teosofisia muistelmia s. 25

Oikein vakavassa mielessä hänen kirjailijauransa on laskettava tuosta Janakkalan Kilpiälän kesästä, jolloin hän kaksitoistavuotiaana kirjoittaa seikkailuromaaniaan ”Röfvarbandet, (Berättelse af Pierre d’Ervais)”. Sillä käsikirjoitus, joka on keskeneräinen, sisältää kuitenkin 204 sivua. Pekan veli Geo muistelee kuinka Pekan oli tapana lukea sitä heille. Kuulijakunnan muodostivat sisar Gerda, veli Geo ja kotiopettajatarpalvelija. Pekka luki luvun kerrallaan sikäli kuin sitä valmistui ja lopetti juuri jännittävimpään kohtaan. Onnettomina kuulijat vaativat lisää, mutta Pekka vain hymyili ja vastasi: ”Jatko tulee seuraavassa luvussa, jota ei ole vielä kirjoitettu.” Tämä jännitysromaani on kielenkäyttöönsä nähden aivan hämmästyttävässä määrin kehittynyttä, erinomaista mielikuvitusta ja ehkäpä jo psykologista havaintokykyäkin todistava. Siinä vilisee ranskan-, saksan-, englannin-, italian-, latinan- ym. kielisiä lauseita.
– Aimo Mela: Pekka Ervast s. 41