Ensimmäinen suomalainen tietoteos modernista noituudesta! Suomen johtavien uususkonnollisuuden tutkijoiden artikkelikokoelma on innostava ja yleistajuinen johdatus wiccaan eli moderniin noituuteen, joka on viime vuosina herättänyt Suomessa kosolti kummastelevaa keskustelua. Kristilliset tahot varoittavat noituuden vaaroista ja samaistavat sen saatananpalvontaan, new age -henkisyyteen hurahtaneet puhuvat noituudesta ihanteellisena puuhasteluna luontoäidin helmoissa ja kadunmiehille noituus on yhtä kuin hassunhauskat pääsiäisnoidat ja Harry Potter. Koska asiatieto aiheesta on ollut vähissä, keskustelu on jäänyt ennakkoluulojen pyörittelemisen tasolle. Mitä wicca on? täyttää tämän tiedollisen tyhjiön kertomalla wiccan sisällöistä ja historiasta, modernin noituuden eri suuntauksista ja yhteyksistä muihin uuspakanuuden muotoihin, median tavasta käsitellä modernia noituutta, noituudesta populaarikulttuurissa sekä wiccojen arjesta. Teoksen vahvuutena on sen kaksijakoisuus: ensimmäisessä osassa valotetaan akateemisen tutkimuksen näkökulmia aiheeseen ja toinen osa antaa puheenvuoron itse wiccan harjoittajille. Akateeminen ja arkinen näkökulma nivotaan lopuksi yhteen. Kirja sopii kaikille kulttuurihistoriasta, nykykulttuurin kehityssuunnista, vaihtoehtoisesta uskonnollisuudesta ja populaarikulttuurista kiinnostuneille.Wicca on uskonnolliseen kokemukseen ja rituaaliseen toimintaan painottuva uskonto. Vaikka monet wiccat arvostavat ja kunnioittavat tiettyjä, wiccaliikkeen muotoutumisen kannalta keskeisiä kirjoituksia ja henkilöitä, mitkään tai ketkään niistä eivät ole kiistattoman auktoriteetin asemassa. Wicca on pääasiassa suullinen perinne, jonka oppi ja harjoitukset välittyvät ryhmien (coven) sisällä. Apuna perinteen välittymisessä ja työkaluna wiccan harjoittamisessa on niin sanottu Varjojen kirja (Book of Shadows). Se ei ole niinkään pyhä kirja kuin tärkeä ja henkilökohtainen kokoelma rituaaleja ja taikoja, joita wicca on ryhmältään perinyt tai jotka hän on itse kehittänyt. Kirjoituksia ei tulkita kirjaimellisesti, vaan kuten haastattelemani 32-vuotias nainen toteaa: ”Uskonnolliset tekstit ovat allegorioita ja niiden tarkoitus on vaikuttaa alitajuntaan -- ne eivät ole suoria, kirjaimellisia totuuksia.” Sääntökirjaa ei siis ole, mutta on olemassa yksi neuvo (rede), jota kaikkien wiccojen voidaan sanoa kunnioittavan. Sen voisi kääntää esimerkiksi näin: ”Ellei se vahingoita, tee tahtosi mukaan.”