Käytetty hyväkuntoinen kirja.

Kirjassa lähdetään liikkeelle (1.luku) rakkauden haavoittuvuudesta, niistä ongelmista, joihin parisuhteet yleensä päätyvät. Ihminen on "kotivammainen" myös rakkaudessaan. Hänen ei uskalla heittäytyä elämän varaan, vaan luottaa lapsuutensa malleihin ja jää toistamaan niitä tekoja, joilla sai vanhempiensa rakkauden ja kiitoksen. Kun lapsuudenkodissa rakkauden ainakin piilotajuisena ehtona on suoritukset ja kiltteys, pyrimme rakkaussuhteessakin olemaan hyvä ja suorittamaan. Mittaamme omia ja toisten suorituksia. Olemme herkät arvostelemaan ja olemme samalla hyvin alttiita loukkaantumaan ja loukkaamaan. Parempi kyky rakastaa on kuitenkin mahdollinen. Tätä kykyä ovat vuosituhansien ajan opettaneet sadut ja tarinat. Kirjan toinen luku käsitteLee kreikkalaisen Eros ja Psyyke-tarinan hyvin syvällisiä oivalluksia rakkaudesta. Meillä sama tarina esiintyy Kaunotar ja hirviö -tarinoina. Aito rakkaus muutu toisen "hirviöstä", "sammakosta" tai "siasta" kauniiksi prinssiksi tai prinsessaksi. Kun opettelemme kunnioittamaan puolisoa erillisenä olentona, salaisuutena, mysteerinä, josta voi löytöä jatkuvasti uutta, parisuhde muuttuu täysin toisenlaiseksi. "Eros ja Psyyke" tarinassa on selkeästi ilmaistu myyttien syvyyspsykologinen viisaus. Tämä tarina kuvaa sitä, miten sielu löytää olemuksensa rakkauden löytämisen kautta. Kirjan kolmannessa luvussa opetellaan tunnistamaan oman parisuhteen ongelmat arkkityyppitestin avulla. Arkkityypit ovat kasvuperheessä syntyneitä piilotajuisia toimintamalleja. Virheellisten parisuhdemallien tunnistaminen ja oikeiden rakkausmallien opettelu parantavat parisuhdetta. Kirjan lopussa on pitkä filosofinen jakso. Siinä tukeudutaan Martin Heideggerin ja Emmanuel Levinasin sekä juutalaisen teologifilosofiin Martin Buberiin sekä ranskalaisten elämäntulkkien Luce Iragaryn ja Julia Kristevan ajatuksiin. Olennainen lähtökohta on, että ihminen on aina kanssaolija. Toinen, läheinen ihminen on ihmisen elämässä tärkeämpi kuin oma itse. Toisen voimakas läsnäolo on elämän täyttymys. Ihminen ei löydä itseään itsestään. Hän tarvitsee toisen peilikseen löytääkseen todellisen olemuksensa.