Marcus Tullius Ciceron teos Laeista (De legibus) on antiikin Rooman merkittävin jokapäiväisen elämän lakien kokoelma. Cicero ammensi oikeuden tuntemuksensa syvältä antiikin filosofian ytimestä ja mukautti platonilaisen, järkeä korostavan ajattelutavan roomalaiseen yhteiskuntajärjestykseen.

Dialogin muotoon kirjoitetusta teoksesta on jälkipolville säilynyt vain pääosa sen kolmesta ensimmäisestä kirjasta ja joitain fragmentteja viidennestä. Epätäydellisyydestään huolimatta Laeista on vahva osoitus roomalaisesta humanismista. Ciceron, ensimmäisen esikristillisen vuosisadan tyylitaiturin, teos välittää lisäksi kiehtovan kuvan tasavaltakautensa lopun aikoja elävästä imperiumista.

Marcus Tullius Cicero (106–43 eKr.) syntyi Roomasta kaakkoon sijaitsevassa Arpinumin maalaiskaupungissa. Cicero oli sukunsa ensimmäinen virkauralle noussut jäsen, mikä korosti hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan. Hän sai koulutuksensa Roomassa, jossa hän perehtyi kreikkalaiseen filosofiaan ja retotiikkaan. Itsetietoisena mutta moraalisesti oikeudenmukaisena hän usein leikitteli tulella uhmatessaan jalompaa syntyperää olevia poliittisia vastustajiaan. Rooman sisällissodassa Pompeiuksen puolelle asettunut Cicero sai Caesarilta armahduksen ja palasi maanpaosta vuonna 47 eKr. Hän jatkoi uraansa Rooman johtavana puhujana, kirjoitti uutterasti ja palasi keskenjääneen De legibus -käsikirjoituksensa pariin. Kun Caesarin seuraaja Marcus Antonius solmi ns. toisen triumviraatin Octavianuksen ja Lepiduksen kanssa, Cicero ajautui poliittiseen epäsuosioon ja hänet surmattiin 7. joulukuuta 43 eKr. ”Koska jalous ja maineikkuus muistuttavat toisiaan, kunnioitettuja pidetään onnellisina mutta maineettomia onnettomina. Murheet, ilot, halut ja pelot tunkeutuvat erotuksetta kaikkien ihmisten mieliin. Ja vaikka toisilla on eri uskomukset kuin toisilla, niin siitä huolimatta koiraa ja kissaa jumalinaan palvovia kiusaa ihan sama taikausko kuin muitakin kansoja. Sen sijaan mikä kansa ei rakastaisi ystävällisyyttä, hyväntahtoisuutta, kiitollista ja hyvät teot muistavaa mieltä? Mikä kansa ei vihaisi eikä halveksisi pöyhkeitä, pahansuopia, julmia ja kiittämättömiä ihmisiä? Näistä seikoista käy ilmi, että koko ihmissuku on sidoksissa toisiinsa, ja siksi viime kädessä oikea elämäntapa tekee kaikki ihmiset paremmiksi.” (Marcus Tullius Cicero n. 52 eKr. pitäessään Arpinumin lehdossa esitelmää veljelleen Quintus Tullius Cicerolle ja parhaimmalle ystävälleen Titus Pomponius Atticukselle)