Edmund Husserl (1859–1938) tunnetaan 1900-luvun tärkeimpiin ajattelusuuntauksiin kuuluvan fenomenologian perustajana. Vuonna 1913 saksaksi ilmestynyt Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta on yksi hänen pääteoksistaan ja viime vuosisadan tärkeimpiä filosofisia klassikoita.

Teoksessa Husserl laajentaa aikaisemmin kehittämäänsä fenomenologian tutkimusalaa logiikasta ja tietoteoriasta tietoisuuden olemuksellisten rakenteiden selvittelyyn. Fenomenologinen filosofia pyrkii lähestymään tietoisuuden ilmiöitä vapaana arkiajattelun, filosofian ja erityistieteiden ennakko-oletuksista. Sen tavoitteena on kuvata mahdollisimman uskollisesti, mitä on esimerkiksi havainto, mikä on sen suhde muistiin ja mielikuvitukseen tai mikä on tiedollisen kokemuksen suhde tunne- ja arvokokemuksiin. Teoksen ytimessä on fenomenologian metodin, fenomenologisen reduktion, esittely.

Fenomenologiasta ovat ammentaneet lukuisat filosofian suurnimet Martin Heideggerista Jacques Derridaan. Husserlin näkemykset tietoisuuden luonteesta ovat mielenfilosofiassa edelleen ajankohtaisia.