Hautojen lauluja on antiikin kreikkalais-roomalaisen maailman oma Spoon River -antologia. Hautakiviin hakatuissa runoissa ihmiset kertovat elämästään, lohduttavat surevia omaisia, muistuttavat ohikulkijoita elämän lyhyydestä ja kehottavat nauttimaan elämästä vielä kun voivat. Kyyneleet eivät hyödytä, ne eivät käännä Kohtaloa. Sehän on nähty, että kaikkien on lähdettävä.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa kuolleet oli tapana haudata teiden varsille. Usein hautakivissä ohikulkijoille kerrotaan nimen lisäksi jotain vainajan elämästä tai annetaan ohjeita eläville.

Voi sinua, väsynyt matkamies, joka ohitseni kuljet.

Kun kyllin kauan vaellat, päädyt sinne minne minäkin.

Hautakivien tekstit ovat tyyliltään ja sisällöltään huomattavasti monipuolisempia kuin nykyajan hautakivikirjoitukset tai kuolinilmoitukset. On runosäkeitä elämän ohimenevyydestä tai siitä, miten vähän rikkainkaan ihminen kuoltuaan omistaa.

Mukaani sain vain sen minkä söin ja join,
Mitä en nauttinut, sen olen iäksi menettänyt.

Ihminen saattoi vielä eläessään määrätä testamentissaan, millaisen tekstin hän hautakiveensä halusi. Mutta tavallisesti tekstin laativat omaiset, eivätkä he aina olleet kritiikittömiä: Mitä sinua nyt hyödyttää, että elit niin pidättyvästi kaikki nuo vuodet?Myös monet tunnetut runoilijat laativat hautarunoja. Pidettyjä runoja julkaistiin antologioissa ja suosituimmat niistä levisivät laajalle kautta koko kreikkalais-roomalaisen valtakunnan.

Ihana kuin ruusu on neito nuoruutensa kukassa.
Niin olin minäkin ihana niille jotka minut näkivät.

Hautojen lauluja -teokseen on koottu hienoimpia, suosituimpia ja koskettavimpia hautakirjoituksia antiikin Kreikasta ja Roomasta. Kääntäjinä ovat Arto Kivimäki, Erkki Sironen, Pekka Tuomisto ja Sampo Vesterinen.