Daimon on monisyinen kuvaus vanhojen mysteerien ja muotoaan etsivän kristinuskon viimeisestä kamppailusta, myöhäisantiikin jumalhämärästä. Aiemmin tuntemattomaan käsikirjoitukseen perustuva Ifikles Kyynikon kertomus on ensimmäinen osa Rooman keisarin Julianuksen tarinasta.

“Antiikin mystinen kosmologia herää eloon kirkkaana ja elävänä, innostavalla nuotilla, rouheasti, täynnä tarkkoja yksityiskohtia ja humoristisia herkutteluja.”
– A.W. Yrjänä

“Ike Vilin sanainen säilä viuhuu jälleen hienostuneesti niillä kirjallisuuden käymättömillä korpimailla, joista kuolevaiset vain kuiskivat pelokkaasti yön laskeutuessa. HC SVNTDRACONES!”
– Ville Valo

Matala mumina yltyi. Luulin ääntä lehtien kahinaksi, mutta tuulenvirekään ei käynyt keskikesän väreilevässä kuumuudessa. Argentoratumiin johtavan tien takana levittäytyvän kosteikon korkea ruoho ei aaltoillut, edessämme kukkulalla pajut ja mustapoppelit seisoivat hiljaisina. Rheinus virtasi äänettä jossain mäen takana.
Mumina muuntui nousevaksi ja laskevaksi kohinaksi ja purkautui sitten eläimelliseksi huudoksi.

Metsä heräsi eloon ja hyökkäsi kimppuumme. Myyrät, jänikset, näädät, ketut, hirvet, sudet ja karhut nousivat sammaleista ja kosteikoista kuin noiduttuina. Alastomat näkijättäret ja all-runat astuivat esiin pajukosta kukkulalla ja alkoivat väkivaltaisesti sätkien ja sihisten laulaa sotalauluaan. He kannustivat pedonnahkoihin sonnustautuneita alemannisotureita, jotka savisina nousivat esiin sammaleella ja varvuilla naamioitujen puukilpiensä alta, pyyhkivät pois mudan fratriansa pyhiä eläimiä esittävien jumalankuvien päältä, tarttuivat miekkoihinsa, keihäisiinsä ja väkipuukkoihinsa ja iskeytyivät tuhatpäisenä hyökyaaltona kilpiämme päin.