Anti-Oidipus on kiistämättä yksi 1900-luvun merkittävimpiä filosofisia teoksia ja moderni klassikko. Kirjassa yhdistyvät omaperäisellä tavalla Gilles Deleuzen kehittelemä eron filosofia ja Félix Guattarin pyrkimys kyseenalaistaa perinteinen tulkintakeskeinen psykoanalyysi. Jos Freud käsittää tiedostamattoman teatteriksi, jonka esitykset psykoanalyytikon on paljastettava ja tulkittava, Deleuzelle ja Guattarille tiedostamaton on pikemminkin tehdas: se on kone, joka tuottaa niin henkilöyden kuin henkilön halun kohteetkin.

Anti-Oidipuksessa skitsofrenia on keskeinen ongelma sekä filosofisesti että poliittisesti. Ensinnäkään perinteisen psykoanalyysin keinot eivät kykene käsittelemään skitsofreniaa. Toiseksi skitsofrenia on Deleuzen ja Guattarin mukaan elimellisessä yhteydessä kapitalistiseen tuotantotapaan. Alun perin vuonna 1972 ilmestynyt Anti-Oidipus on inspiroinut 50 vuoden ajan lukuisia yhteiskunnallisia liikkeitä ja kumouksellista ajattelua.