Unohdettu viisaus - kadotetut maailmat voidaan määritellä eräänlaiseksi eklektiseksi jatko-, tausta- ja selityskirjaksi kaikelle sille, mitä trilogiassa on sanottu ja kirjoitettu.

Kirjan nimi assosioinee lukijan mieleen ajatuksen siitä, että meiltä on nyt jotain ”viisautta” unohduksissa ja ”maailmoja” kadoksissa.

Esipuheessaan kirjoittaja toteaa, että niin pitää tapahtuakin, sillä näin meille on nyt nykyisen tieteellis-materialistisen maailmankäsityksemme ja siitä juontuvan elämäntilanteemme puitteissa tapahtunutkin.

Mitä ja minkälaista viisautta on unohduksissa?

Vastauksenaan kysymykseen kirjoittaja kytkee huomiomme perittyyn viisauteen. Samalla hän palauttaa mieliimme tämän viisauden sisällön, sen olemuksen, luonteen ja merkityksen sekä sen muinaisaikaiset lähteet.

Muinainen traditiomme osoittaa, että elämme ns. multiuniversumissa, eli useissa rinnakkaisissa ja sisäkkäisissä ”maailmoissa”, jotka ja joiden sisällöt ovat nyt kadonneet tietoisuudestamme ja samalla koko kulttuurimme tietoisuudesta.

Ovatko ne olemassa olevia konkreettisia maailmoja, vaiko vain kirjoittajan loihtimia abstraktisia käsitekuvia – metaforia -, se jääköön lukijan itsensä arvioitavaksi ja ratkaistavaksi.

Niin tai näin… kirjoittaja käyttää niitä kuitenkin konkreettisen tuntuisina metaforina unohdetun viisauden ja kadotettujen maailmojen sisältöjä ja merkityksiä kuvatessaan.

Kirjan tematiikkaan ne kytkeytyvät fyysisen, aktiivin toiminnan maailman tarvesokkeloissa tieteis- ja hyvinvointiuskovaisina seikkaileville nykyihmisille osoitettuja sanomia ja puhutteluja selittävinä ja tukevina taustoina.