Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.) kirjoitti 55 eKr. retoriikkaa käsittelevän dialogimuotoisen mestariteoksensa Puhujasta (De oratore). Teosta voidaan pitää synteesinä Ciceron omasta pitkästä kokemuksesta poliittisena puhujana. Kreikkalaisten esikuviensa mukaisesti Cicero halveksi vailla eettis-poliittista sisältöä olevaa teoreettista retoriikkaa. Puhujasta-teoksessa hän keskittyy nimenomaan hyvän puhujan ominaisuuksiin. Retoriikan teoria ei siten ole etusijalla, vaan sen tuntemus on vain yksi hyvältä puhujalta vaadittava taito. Usein toistuva teema on myös roomalaisten nostaminen sivistyksessä kreikkalaisten rinnalle, jopa näiden yläpuolelle. Teoksessa on tavoiteltu Platonin mallin mukaisesti oikean keskustelun tunnelmaa, ja sen tyyli vaihtelee kepeästä keskustelusta pitkiin, opettavasävyisiin monologeihin.