Immanuel Kant (1724-1804) teki kevättalvella 1782 ikävän havainnon: yleisö ja arvostelijat eivät tahtoneet ymmärtää hänen edellisenä vuonna ilmestynyttä teostaan Puhtaan järjen kritiikki. Niinpä hän laati päätyöhönsä johdatuksen, joka julkaistiin vuonna 1783 nimellä Prolegomena. Kant esittää siinä filosofiansa perusajatukset tiiviisti. Teoksessa tarkastellaan metafysiikan mahdollisuutta sen jälkeen, kun kriittinen filosofia on osoittanut sekä kokemuksen että spekulaation rajat. Kant osoittaa, mille perustalle matematiikan ja luonnontieteiden on rakennuttava, hän selostaa filosofiassa toteuttamaansa "kopernikaanista käännettä" ja kiistää samalla ne väärintulkinnat, joiden mukaan hänen filosofiansa merkitsisi paluuta subjektiiviseen idealismiin.