Kun kerran tässä maailmassa vain nukutaan, uneksitaan ja kuollaan, minän ja muiden harhojen pauloissa rypevä ihminen tarvitsee ravistelevan kohtaamisen hätkähtääkseen hereille. Ihmisellä on taipumus ajatella koko ajan, tavalla tai toisella, vaikka hän ei edes tunne omia ajatuksiaan. Myös zen tietää olevansa ajattelua, mutta samalla se näyttää tavan ja paikan sekä ajattelun että itsensä ulkopuolelle.

Teoksessa Mitä miten zen avataan zenin historiallinen muotoutuminen, tekstikokoelmien syntyminen, koulukuntien järjestyminen sekä itäaasialainen kulttuuriympäristö. Tämä jälkeen opitaan, kuinka viipyä ajatuksien heräämisen hetkessä ennen kuin ne alkavat ajatteluttaa. Zenissä on kyse omintakeisesta tavasta olla takertumatta kärsimystä aiheuttaviin ajatusharhoihin keskittyneen möllöttämisen välityksellä. Kun möllöttäminen muuttuu elämää jäsentäväksi harjoitukseksi, zen ei jää oppirakennelmaksi tai itsehallintaan pyrkiväksi self help -välineeksi.

Mitä miten zen avaa zenin suomeksi – selittävän ja kuvaavan puhetavan umpikujaan eksymättä.