Antiikissa ymmärrettiin, että ulkoinen vapaus ja sisäinen vapaus ovat eri asioita, ja että ulkoisesti vapaa ihminen voi kuitenkin olla sisäisesti monien asioiden kahlitsema. Jo ennen kristinuskon aikaa filosofit antoivat ohjeita niille, jotka halusivat päästä vapaaksi huolista, peloista, suuttumisesta ja muista elämää rajoittavista asioista. Kristityt teologiat tunsivat hyvin oman aikansa ajattelua ja käyttivät sitä, mutta toivat siihen myös radikaalisti uutta. He katsoivat, että kristityn sisäisen vapauden perusta on Jumalassa, joka on täydellisen vapaa. Kristityksi kääntymisen yhteydessä tapahtuva sisäinen vapautuminen on kyllä todellista, mutta ei vielä lopullista.

Teoksen ensimmäisen osan vertaisarvioidut artikkelit käsittelevät vapautta ja unia sekä Jumalan ja ihmisen luontoa varhaiskristillisessä teologiassa. Toisen osan esseissä käsitellään Clemens Aleksandrialaisen ajatuksia vapauteen tyyntymisestä, Gregorius Suuren luontometaforia sekä keskiajan armenialaisen maailmankuvan holismia.

Kirjoittajina ovat professori Serafim Seppälä, dosentti Anni Maria Laato, dosentti Jesse Keskiaho, TT Harri Huovinen, TT Miikka Anttila, TT Joona Salminen ja väitöskirjatutkija Tomi Ferm.