Käytännöllisen järjen kritiikki (1788) on valistusfilosofi Immanuel Kantin (1725–1804) moraaliopillinen pääteos: tutkimus moraaliperiaatteista ja moraalikäsitteistä. Siinä Kant käsittelee ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä tahdonvapaudesta, Jumalan olemassaolosta ja ikuisen elämän mahdollisuudesta sekä selvittää, mitä ihmisen on järkevää tavoitella elämässä.Kantin näkökulma moraaliin oli täysin uusi: moraali ei perustu sen enempää Jumalan tahtoon kuin luonnossa tavattaviin ominaisuuksiinkaan vaan oman järkemme käskyyn. Toiminnan moraalisuutta eivät mittaa sen enempää toiminnan hyödyllisyys kuin sen tuottama onnellisuuskaan. Sen sijaan kaiken moraalisen sivistyksen todellinen päämäärä on, että ihminen toimisi velvollisuudesta.Käytännöllisen järjen kritiikki tunnetaan myös ”Toisena kritiikkinä”, ja Puhtaan järjen kritiikki on ”Ensimmäinen kritiikki”. ”Kant laittaa lukijansa pohtimaan oman toimintansa motiiveja ja päämääriä. Hän väittää, että ihminen toimii järjenvastaisesti asettaessaan onnellisuuden perimmäiseksi päämääräkseen. (…) Logiikan luennoissaan Kant sanoo idean käsitettä selventäessään, että ihmisillä ei usein ole lainkaan ideaa siitä, mitä he tahtovat elämässä. Tämä kirja on suunnattu niille, jotka haluavat sellaisen idean muodostaa.” Markus Nikkarla: Johdatus Käytännöllisen järjen kritiikkiin ”Kaksi asiaa täyttää mieleni yhä uudella ja kasvavalla ihailulla, mitä useammin ja mitä herkeämättömämmin niitä ajattelen: tähtitaivas yläpuolellani ja moraalilaki sisälläni.” Immanuel Kant