Tacituksen Germania (98 jaa.) on yksi antiikin historiankirjoituksen ehdottomista klassikoista: maantieteellis-kansatieteellinen tutkielma germaaneista. Tacitus tarkastelee teoksessa eri germaaniheimoja, heidän tapojaan ja elinolosuhteita ankarassa pohjoisessa ilmastossa sekä muun muassa naisten asemaa yhteisössä ja sotilaiden urheutta.

Tacitukselle germaani-käsite on enemmän maantieteellinen kuin kielellinen, ja germaaneiksi hän kutsuu keskieurooppalaisia maanviljelystä harjoittavia kansoja yleensä. Teoksessaan hän myös kuvaa alkukantaisia fennejä, joiden on eri aikoina ajateltu tarkoittavan niin suomalaisten kuin saamelaistenkin esivanhempia.

Runsaan ja ainutlaatuisen sisältönsä ansiosta Germania on yksi aikansa tunnetuimmista teksteistä, ja eri alojen kirjallisuudessa siihen viitataan edelleen paljon. Tyylillisesti sitä pidetään yhtenä latinankielisen taideproosan mestariteoksista.