Kirja koostuu kahdeksastatoista luennosta, jotka Rudolf Steiner piti vuoden 1921 alussa Waldorf-koulun opettajille sekä eräille luonnontieteiden ja matematiikan tutkijoille. 

”Haluan johdatella teidät pikkuhiljaa näihin asioihin, ja tänään haluan vain tähdentää, ettei teidän tarvitse pitää nyt sanomaani mitenkään erityisen mullistavana vallitsevan tähtitieteen näkemyksiin verrattuna. Tärkeämpää on metodologinen lähestymistapa, ihmismuodon jäsentäminen taivaankappaleiden liikejärjestelmään. Tarkoitukseni ei ole suinkaan esittää mitään vallankumouksellista tähtitieteessä. Siitä ei todellakaan ole kyse.” – Rudolf Steiner, kahdestoista luento

Ihmisen tietoinen kokemus tähtitaivaasta on aikojen kuluessa muuttunut merkittävästi. Aiempi sisäinen tuntuma tähtien maailmasta on vaihtunut keskiajan jälkeen kehittyneeseen nykyaikaiseen abstraktiin ajatteluun. Se on tuonut mukanaan tähtitieteen muuttumisen jäykäksi matemaattis-mekaaniseksi käsitykseksi tähtitaivaan olemuksesta.

Rudolf Steiner yhdistää vuoden 1921 alussa pitämillään luennoilla monisyisellä tavalla eri tieteenalat tähtitieteen yhteyteen. Ne ovat yhä enenevässä määrin eriytyneet omiksi erityisaloikseen ja ihminen on kadottanut näkemyksen omasta erottamattomasta yhteydestään tähtitaivaan ilmiöihin. Tämä näkemys voidaan palauttaa tietoisuuteen tuomalla kosmoksen tapahtumat embryologiassa vaikuttavien ilmiöiden yhteyteen, missä taivaankappaleiden liikkeet peilautuvat ihmisen rakenteessa. Tämän ymmärtämiseksi hän kuvaa elävästi erilaisia esimerkkejä ja analogioita eri tieteen alueiden ilmiöissä suhteessa tähtitieteeseen.

Rudolf Steiner tarjoaa modernilla ja ainutlaatuisen mukaansa tempaavalla tavallaan mahdollisuuden kehittää itsessään ihmistä ja ihmiskunnan tulevaisuutta valaisevia oivalluksia tieteen piirissä.