Kristinuskossa ruumillisuus on erityisessä keskiössä jo siksi, että Jumalan uskotaan syntyneen ihmiseksi, inkarnoituneen eli tulleen lihaksi. Tässä suhteessa kristinusko poikkeaa niistä antiikin uskonnoista, joissa ruumis nähtiin pahana ja kuolettavana eikä jumaluuden voitu katsoa olevan ruumillisuudesta osallinen.Millaisia näkökulmia ruumiillisuuteen on esitetty varhaisessa kristillisessä kirjallisuudessa teologiassa? Ilmentääkö ruumis Jumalan luomistyön hyvyyttä vai lankeemuksen turmelusta? Tämänkaltaisiin kysymyksiin pureudetutaan teoksen artikkeleissa, jotka käsittelevät ruumillisuuden teemoja varhaisessa kristinuskossa ja varhaisilla kristillisillä kirjoittajilla.

Esitelmät on pidetty Symbosium Patristicum Fennicumissa 2013 ja seuran luentoillassa 2012.

Uudenveroinen käytetty kirja.

Esipuhe Gunnar af Hällström, professori, Åbo Akademi

Ruumis patristisena kysymyksenä Serafim Seppälä, professori, Itä-Suomen yliopisto

Ruumiin kunniallisuus Gregorios Nyssalaisen ajattelussa Ari Ojell, teologian tohtori, Helsinki

Syntyessään ihminen itkee: Augustinus kehon kauneudesta ja kirouksesta Timo Nisula, teologian tohtori, Vehmaa

Sakramentit ruumiin pelastajina Irenaeus Lyonilaisenmukaan Emil Anton, teologian maisteri, Helsingin yliopisto

”Hyvä syödä ja kaunis katsella”: Aistit, mielihyvä ja kiusaus patristisissa syntiinlankeemustulkinnoissa Siiri Toiviainen, teologian maisteri, University of Durham

Sielun paksuuntuma: Ruumis Euagrios Pontoslaisen antropologiassa Jussi Junni, teologian maisteri, Helsingin yliopisto

Symposiumista gymnasiumiin: Ruumiillisia ja henkisiä harjoituksia varhaisessa kristinuskossa Joona Salminen, teologian maisteri, Helsingin yliopisto

Liturginen ruumis: Pohdintoja kehollisuudesta Maksimos Tunnustajan Mystagogian äärellä Pekka Metso, teologian tohtori, Itä-Suomen yliopisto

Tertullianus ja rukous Anni Maria Laato, dosentti, Åbo Akademi