Faabeli on lyhyt tarina, jossa päähenkilönä voivat olla eläimet, kasvit, esineet, ihmiset tai jumalat. Opettavaisia eläinsatuja voi kutsua faabeliksi, mutta faabeli ei välttämättä ole opettavainen, aina ei satu ensinkään.

Otollinen tilaisuus käsittää valikoiman Aisopoksen, Babriuksen, Hesiodoksen, Horatiuksen, Phaedruksen ja Avianuksen faabeleita, jotka on käännetty suoraan alkukielistä. Mukana ovat keskeiset myöhempään kirjallisuuteen ja eurooppalaiseen kulttuuriin vaikuttaneet tarinat. Antiikin faabelit olivat mallina muun muassa silloin, kun uuden ajan kuuluisin faabelikirjailija Jean de la Fontaine kirjoitti omia satujaan 1600-luvulla.

Faabelien isäksi mainitaan 500-luvulla eKr. elänyt samoslainen orja Aisopos, mutta todellisuudessa faabeleita oli kerrottu jo vuosisatoja ennen häntä. Phaedrus ja Avianus ovat ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä roomalaisia satusetiä, joita luettiin runsaasti keskiajalla. Heistä kuuluisampi, Phaedrus, kätki satuihinsa sen verran näkyvää yhteiskuntakritiikkiä, että joutui itse vaikeuksiin.

Linnun nopeudella kiitävä,
veitsenterällä tasapainoileva,
hiuksia vain otsalla, takaa kalju ja alaston:
Siihen voi tarttua kun se saapuu,
mutta jos se on mennyt ohi,
ei sitä saa takaisin edes itse Juppiter.
Sellainen on otollinen tilaisuus.
(Phaedrus 5,8)

Kivimäki Arto , Vesterinen Sampo (toim.)