Kun Hannibal oli marssittanut armeijansa ja sotanorsunsa Pyreneiden niemimaalta ylös Alpeille, laskeutunut Pohjois-Italiaan ja voittanut Rooman legioonat Ticinus- ja Trebiajokien taisteluissa, roomalaiset pelkäsivät saaneensa päälleen jumalten vihat. Hannibalin voittokulku jatkui ja johti kahteen Rooman historian traumaattisimpaan häviöön, ensin Trasimenusjärvellä, sitten Cannaen taistelussa. Näiltä ajoilta on peräisin tarina roomalaisista äideistä, jotka pelottelivat tottelemattomia lapsiaan varoittamalla heitä sanoin: Hannibal ad portas, ”Hannibal on porteilla”.

Tästä puunilaissodan dramaattisesta vaiheesta kertoo roomalaisen Titus Liviuksen Ab urbe condita -teoksen 22. kirja, Karthagon Hannibal Rooman porteilla. Puunilainen Hannibal saa vastaansa roomalaisia sotapäälliköitä, joiden joukkoon mahtuu sekä lyhytnäköisiä ja malttamattomia että viisaita ja rauhallisia johtajia. Keskeisimpänä nousee esiin vuonna 217 eKr. diktaattoriksi nimitetty Quintus Fabius Maximus, varovainen harkitsija, jolle nopeampaa toimintaa vaativat vastustajat antoivat lisänimen Cunctator, ”Vitkastelija”. Karthagon Hannibal Rooman porteilla on jatkoa puunilaissodan alkuvaiheista kertovalle Karthagon Hannibal lähtee sotaan -teokselle.

Titus Livius (n. 59 eKr. – 17 jKr.) oli aikansa suo­si­tuin his­to­rian­kir­joit­ta­ja. Hänen val­ta­vas­ta 142 kirjaa kä­sit­tä­nees­tä la­ti­nan­kie­li­ses­tä teok­ses­taan Ab urbe condita on meille säi­ly­nyt ko­ko­nai­se­na 35 kirjaa. Livius oli suo­sit­tu his­to­rioit­si­ja jo elin­ai­ka­naan. Ehkä par­hai­ten hänen mer­ki­tys­tään ja ase­maan­sa Rooman kul­ta-ajan kir­jal­li­suu­des­sa ja koko roo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa kuvaa se, että Livius on rin­nas­tet­tu Rooman kan­sal­lis­ru­noi­li­ja­na tun­net­tuun Ver­gi­liuk­seen. Mitä Ver­gi­lius mer­kit­si epii­kas­sa, sitä mer­kit­si Livius his­to­rial­li­ses­sa proo­sa­kir­jal­li­suu­des­sa.