”Se, joka antaa tuomion toista osapuolta kuulematta,
ei ole oikeamielinen, vaikka olisikin antanut oikean tuomion.”
– Medeia (Med. 199–200)

Senecaa – roomalaista valtiomiestä, kirjailijaa ja stoalaista filosofia – voisi kutsua ”antiikin Rooman Shakespeareksi”, ”varhaisen keisarikauden Tolkieniksi” tai ”keisari Neron ajan Stephen Kingiksi”. Medeia ja Thyestes – hänen kenties kuuluisimmat näytelmänsä – ovat täynnä fantasiaa, magiaa ja jopa kosmisiin mittasuhteisiin yltävää kauhua. Nyt ensi kertaa suomeksi ilmestyessään nämä tragediat tarjoavat jykevän ja tarkkanäköisen tulkinnan kahdesta ikimuistoisesta kreikkalaistarusta.

Medeia kertoo antiikin tunnetuimman velhottaren, myyttisen Medeian kohtalokkaasta rakkaudesta, vihasta ja kostosta, naisen vallasta ja voimasta. Thyestes on väkevä tarina kahden kuninkaan, Atreuksen ja Thyesteen, veljesvihasta ja vallanhimon ja kateuden aiheuttamasta loputtomasta kostonkierteestä. Vaikka aiheet ovat Kreikan myyttisestä tarustosta, näytelmät heijastavat Rooman keisarihovin juonittelujen ja raakuuksien synnyttämää pelon ilmapiiriä.Senecan murhenäytelmät ovat ainoita meille kokonaisuudessaan säilyneitä esimerkkejä roomalaisesta tragediasta ja verrattomia maailmankirjallisuuden klassikoita.

Lucius Annaeus Seneca (n. 4 eKr. – 65 jKr.), roomalainen stoalainen filosofi ja yksi antiikin merkittävimmistä ajattelijoista, tunnetaan paitsi tuotteliaana proosa- ja näytelmäkirjailijana, tiede- ja valtiomiehenä myös keisari Neron opettajana ja neuvonantajana, joka lopulta joutui tekemään itsemurhan tämän käskystä.