Ateenalainen Ksenofon (n. 430–354 eKr.) oli sotilas, historioitsija ja Sokrateen oppilas. Hän oli mukana Kyyros nuoremman epäonnistuneella sotaretkellä tämän veljeä Artakserkses II:ta vastaan. Tätä aihetta myös käsittelee hänen tunnetuin teoksensa Anabasis (suom. Kyyroksen sotaretki).

Ksenofon kirjoitti yhden varhaisimmista tunnetuista hevosmiestaidon oppikirjoista. Siinä hän antaa ohjeita ateenalaiselle ylhäisömiehelle hevosen hankinnasta, hoitamisesta ja ratsastamisesta. Ateenan ratsuväki tarvitsi palvelukseensa hyviä hevosia ja ratsastajia, ja Ksenofonin ohjeet tähtäävätkin ennen kaikkea ratsukon menestykseen taistelukentällä.

Tästä erilaisesta tavoitteesta huolimatta ohjeiden ei tarvitse hävetä nykyisten oppikirjojen rinnalla. Ksenofonilla oli kaikesta päättäen tarkka silmä hevosten suhteen, ja, mikä tärkeintä, hän oli selvästi itse varsin ihastunut näihin uljaisiin eläimiin. Ksenofon tarjoaa lukijalle osuvia kuvauksia hyvän ratsuhevosen rakenteesta ja luonteesta sekä oikeasta hoidosta ja ratsastusharjoituksista.

Ratsastajan apuvälineet olivat antiikin Kreikassa erilaisia kuin nykyisin. Satulaa ei vielä tunnettu ja ratsastaja istui joko paljaalla selällä tai huovan päällä. Koska tasapainon säilyttäminen oli vaikeampaa, kuolaimista tehtiin hyvinkin tehokkaita, jopa raakoja nykyisiin verrattuna. Ratsastajan piti pysyä selässä myös taistelun tuoksinassa ja pystyä vielä käyttämään miekkaa samaan aikaan.

Teoksen Hevosmiestaito lisäksi käännös sisältää kirjoitelman Ratsuväenkomentaja, jossa Ksenofon antaa ohjeita ateenalaiselle ratsuväen päällikölle.