“Että lähteitä muinoin on taikauskoisesti kunnioitettu, todistavat lukemattomat neulat ja senlaatuiset antimet, joita vielä meidän aikoina monin paikoin saattaa nähdä niihin viskattuina. Ja että niissä esivanhempiemme käsityksen mukaan asui joitakin luonnottaria, sen näyttää osoittavan seuraava sellaisen luonnottaren puoleen suunnattu rukous.”

Vuonna 1782 ilmestynyt väitöskirja Vanhojen suomalaisten tietoperäisestä ja käytännöllisestä taikauskosta on vanhin laajamittainen suomalaisen muinaisuskon ja mytologian tutkimus. Teos on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee kansanuskon jumalten ja luonnonhenkien olemusta, ja toinen niitä palvonta-, taika- ja ennustamismenetelmiä, joita 1700-luvun lopulla tavattiin kansan keskuudessa.

Kirja sisältää myös tutkimuksen Suomalaisten luullusta loitsutaidosta vuodelta 1789.