Uskontotiede saa tehtäväkenttänsä inhimillisen tiedon rajoilta – sieltä, missä kulttuuriset jäsennykset ja merkitykset vakiintuvat ja uusiutuvat. Paikat, joista tutkijat löytävät uskonnon, vaihtuvat, kun uudet uskontoteoriat valtaavat alaa perinteisiltä.