René Descartes hylkäsi varmoina pitämänsä totuudet ja epäili jopa omien aistiensa todistusta. Näin menetellen hän uskoi löytäneensä ainoan ehdottoman totuuden ja teki siitä uuden filosofiansa ensimmäisen periaatteen: ”Ajattelen, siis olen olemassa.” Teoksessaan Sijaltainen: Kaksoisolennon käsikirja kirjallisuudentutkija Hannu Poutiainen haastaa lukijan uskaltautumaan epäilyn polulle, joka Descartesilla ei käynyt mielessäkään. Kaksoisolennon hahmoa filosofisin ja kirjallisuusteoreettisin välinein tutkiva teos pyytää lukijaansa keskittymään omaan ajatteluunsa ja samalla kuvittelemaan olevansa itse olematon. Descartesin periaate saa tilalleen uuden: ”Ajattelen, siis en ole olemassa.” Voinko ymmärtää omia ajatuksiani, jos niitä ajatteleekin joku toinen? Ja kuka on tuo toinen, joka muuttaa ajatukseni omikseen ja siten vieraannuttaa minut itsestäni? Kuka on tuo sijaltainen, joka uhkaa nousta esiin ja ottaa sijani, kun uskaltaudun kuvittelemaan olevani olematon? Sijaltainen muistuttaa, että kaksoisolento ei ole yksinomaan painajaisnäkyjen ainesta: itsestään luopuminen ja oman sijansa luovuttaminen jollekin tuntemattomalle on myös kaiken luovuuden ja uudistumisen välttämätön edellytys.