Biotieteiden uudet kehityskulut ovat paljastaneet ihmisaivojen olevan plastiset: ne kehittyvät ja muuttuvat läpi elämän vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Kirjassa Mitä on tehtävä aivoillemme? Catherine Malabou tarkastelee uusien biotieteiden tutkimustuloksia filosofisesti suhteessa nyky-yhteiskuntaan.

Biotieteet eivät ole kehittyneet irrallaan historiallisesta tai poliittisesta ympäristöstään, ja niiden löydökset muistuttavatkin kumman läheisesti nykykapitalismin keskeisiä ideoita: keskusjohtoinen, hierarkkinen ja pysyvä on korvattu hajautetulla, verkostomaisella ja joustavalla. Työmarkkinoilla ja konsulttipuheessa plastisuus näyttää kuitenkin typistyvän pelkäksi ”joustavuudeksi”, iskulauseeksi, joka tuntuu loppujen lopuksi merkitsevän ihmisen kykyä sopeutua ja alistua mihin tahansa markkinoiden vaatimuksiin.

Ihmisaivoille ominainen plastisuus on kuitenkin myös jotain aivan muuta: olosuhteisiin sopeutumisen lisäksi se on kykyä muuttaa juuri noita olosuhteita. Aivoista – ja aivotutkimuksesta – löytyy ennalta arvaamatonta kumouksellista potentiaalia.