Daniil Andrejev (1906 -1959) oli suuri venäläinen runoilija ja näkijä, joka kärsi totalirismin aikana tuomion Vladimirin vankilassa. Siellä hän loi Ihmiskunnalle pyhittämänsä teokset, myös suurteoksensa Rauhan Ruusun, Roza Miran. Teoksen keskeinen näkemys on, että luonto on elävä, maailmankaikkeus koostuu lukemattomista eri aineellisista kerrostumisista.

Teos valmistui alun perin vuonna 1959, mutta sitä pidettiin piilossa Neuvostoliiton salaiselta poliisilta seuraavat 20 vuotta, kunnes se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. Rauhan ruusu on uniikki ja runollinen kosmologinen tutkielma, joka on ammennettu henkilökohtaisista henkisistä kokemuksista. Se tarjoaa profeetallinen kutsun henkiseen yhdistymiseen ja maailmanuskontojen harmoniseen yhteisyyteen. Kirjailijalle rauhan ruusu on henkinen kukinto, jonka juuret ovat taivaissa; jokaisen terälehden ollessa yksilöllinen kuva uskonnosta tai kulttuurista, ja kukinto kokonaisuudessaan niiden liitto luomisessa Jumalan kanssa.

Teoksessaan Andrejev mahdollisimman tarkasti pyrkii välittämään lukijoilleen kaiken, mikä hänelle avautui, mitä hänen annettiin tietää:

– Kuka ohjaa maapallon historiaa
– Mitkä voimat keskenään taistellen valmistelevat ihmisten ja valtioiden kohtaloita?
– Mitkä voimat kohtaloita luovat; keiden käsissä ovat langat, joilla ihmismarionetteja liikutellaan?
– Keiden työrukkasia olivat maailman hurmekenttien sankarit Napoleon, Lenin, Stalin ja Hitler?