"Pyydä kaikessa Herran apua; äläkä ajattele, puhu, tai tee mitään, missä Jumala ei ole neuvonantajasi".

Latinankielinen Arbatel julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1575 Sveitsissä ja se luokitellaan seremoniamagiaan kuuluvaksi. A. E. Waiten mukaan se kuuluu myös tärkeimpiin grimoireihin ja nk. valkoisen magian teoksiin, mikä tulee esiin Arbatelin positiivisesta luonteesta, sekä sen lukuisista Raamatun lainauksista. Teos myös kannustaa ystävällisyyteen, hyväntekeväisyyteen ja rehellisyyteen, sekä varoittaa pysymään kaukana hämäristä rituaaleista. Oikeastaan se voisi olla meidän päivinämme kirjoitettu elämäntaito-opas, jos termistön vaihtaisi moderniksi. Teoksessa on myös yksi toinen poikkeus henkisestä valtavirrasta; vetäytymisen tai eristäytymisen, elämän ja ihmisyyden kieltämisen sijaan, se kehottaa menemään ihmisten joukkoon, elämään ja kokemaan, auttamaan lähimmäisiä.

Arbatel oli yksi aikansa vaikuttavimmista teoksista, ja se inspiroi lukuisia kirjailijoita, tutkijoita, filosofeja jne., joista mainittakoon Johann Arndt, Gerhard Dorn, Adam Haslmayr, Robert Fludd, Heinrich Khunrath ja Valentin Weigel. Arbatelia pidetään myös ensimmäisenä teoksena, jossa käytettiin sanaa teosofia sen okkulttisessa merkityksessä. Thomas Vaughan taas löysi Arbatelista termin antroposofia, jonka Rudolf Steiner adoptoi myöhemmin käyttöönsä. John Dee suositteli Arbatelin opiskelua ja Johannes Bureus kertoi sen innoittaneen kabbalan opiskeluun. Arbatelin elementtejä ilmestyi Mooseksen kuudennen ja seitsemännen kirjan eri versioihin, ja samoja hyödynsivät Ebenezer Sibly ja Frederick Hockley omissa maagisissa töissään.

Numeroitu 50 kpl:n painos.